Högsårassa miltei törmäsin merikotkaan. Tulin alas loivaa alamäkeä kaverin kanssa puhellen. Polku teki pienen mutkan ennen rantaa. Mutkaan saavuttuamme lehahti yhtäkkiä jotakin suurta ilmaan. Vaikka minulla oli kamera kaulassani valmiina kuvaukseen, niin en osannut hämmästykseltäni tahdä mitään. Kumpikin kulkija vain tuijotti tovin näkyä ennen kuin saimme eloa itseemme. Vain yhden kuvan ehdin ottaa ja merikotka oli poissa.
2 kommenttia:
Ihania "roikkuvasiipisiä" lintuja olette saaneet vangituksi.
Niin, toisilla on siivet maassa ja toisilla jalat katossa. :)
Lähetä kommentti