Esittelyvuorossa naakka. Tuttu vieras lintulaudallamme. Siinä ei nokka kauan tuhissut, kun naakkaparvi tyhjensi lintulaudan. Oppaana oli usein harakka, jolta naakat ottivat oppia hyvällä menestyksellä.
Käpytikka on löytänyt oivan rummun oksantyngästä. Toissa vuonna tikkaperheellä oli pesä männyssä ja poikasten tiksutusta sai kuulla aamusta iltaan noin kuukauden ajan. Viime vuonna pesintä ei onnistunut. Saa nähdä miten tänä vuonna.
Punatulkkuja tapaa pihapiiristä yleensä vain talvisin. Niinpä tämäkin kuva on otettu talvella - tai silloin, kun almanakan mukaan oli talvi.
Pitääkö otsikko paikkansa? En tiedä. Varmaa on vain se, että kuvassa on kolme urosta ja yksi naaras. Voisivatko he olla yksi perhe: isä, äiti ja kaksi poikaa? Vai onko kyseessä neiti ja kolme kilpakosijaa? Tässäpä pähkinä purtavaksi.
Merihanhiuros paimentaa vaimojaan (?) ankaralla nokallaan. Kolmen porukka kahlasi lammen rannalla. Tuo päänsä alaspainanut sai aina välillä kyytiä nokka pystyssä kulkevalta uroolta.
Aloitamme Suomessa kovasti vähenevällä naurulokilla.
Tämä blogi on kahden kauppa ja toivomme mukaan kolmansien ilo. Omiin blogeihimme alkoi kerääntyä lintukuvia jo siinä määrin, että ajatus erityisen lintublogin avaamisesta alkoi itää. Tulos on nyt tässä. Aika näyttää, kuinka pitkälle siivet kantavat.