Tämä urpiainen käyttäytyi oudosti. Se pysytteli lintulaudan alapuolella. Kun lähestyin sitä, se ei suinkaan lähtenyt lentoon, vaan hypähteli vaivalloisen näköisesti hieman kauemmaksi. Välillä se piiloutui hetkeksi lumivaipan kätkemän pensaan alle. Viimein urpiainen on pysähtyi aroniapensaan alle. Ehkä se luuli olevansa siellä turvassa. Kuva on otettu parin metrin päästä.
Todennäköisesti tämä urpiainen sairasta salmonellaa. Linnun selviämismahdollisuudet ovat hyvin heikot. Kuulin jälkeenpäin lintujen elämään paremmin perehtyneeltä ystävältäni, että kyseinen urpiainen olisi ollut parasta heti lopettaa, ettei salmonella pääsisi leviämään myös muihin lintuihin. Lisäksi lintulaudan alusta pitäisi puhdistaa, jotta siellä olevat mahdolliset taudinaiheuttajat eivät aiheuttaisi lisää haittaa.
Päiväkävelyllä ja yhtäkkiä jostakin kuului keväinen kiljunta. Parvi hanhia lensi ylitseni ensin yhteen suuntaan sitten toisaalle. Etsivät kai avovettä levätäkseen tai muuten vain katsastivat paikkoja; oliko mitään muuttunut sitten viimekeväisen käynnin. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jospa tunnistat lajin.
Kellotapulin naakat ovat aloittaneet keväisen leikkinsä. Tänään +5°C ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Naakat parveilivat kirkon, pappilan ja koulun kattojen ympärillä kirkuen iloisesti.
Tiistaina 24.3.2009 tapasin Valkeakoskella oudon ilmestyksen. Yhtäkkiä lumitöyrään takaa pisti esiin pää, jonka alkuhämmennyksen jälkeen tunnistin kyhmyjoutseneksi.
Lähemmäksi mentyäni huomasin sillä olevan myös kaverin. Kauppatorin rannassa vesi oli sen verran sula, että kyhmyjoutsenet ovat pärjänneet talven tuiskuissa. Käytöksestä päätellen he olvat oppineet myös pullasorsien tapoja. Sekin on varmaan osaltaan auttanut pärjäämään.
Palokärkeä ei voi olla huomaamatta tai ainakaan kuulematta, jos se vain on jossain lähistöllä. Sen kimeät huudahdukset säestävät äänekästä koputusta. Tämän yksilön kuulimme jo kaukaa. Syy kimakkaan äänenkäyttöön selvisi, kun pääsimme lähemmäksi: käynnissä oli kilpailu hyvistä ruoka-apajista edellä esitellyn valkoselkätikan kanssa. Pari päivää myöhemmin tapasimme saman parin tästä samasta paikasta, mutta silloin yhteiselo sujui jo rauhallisemmin.
Molemmissa kuvissa esiintyy naaraspuolinen palokärki. Mahdollisesti tässä kuvassa on sama palokärki kuin ylläkin. Kuvien välillä on kaksi päivää noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.