Italian varpunen on lintukirjan mukaan aivan oma lajinsa
Passer domesticus italiae.
Tästä en osaa sanoa onko kysessä
italianvarpunen
vaiko vain
varpunen Italiassa.
Luulin valkoposkihanhen olleen pohjoisen tundran lintu, mutta täällä Malmössä se viihtyy erinomaisesti puistoissa.
Liejukanankin sain pongattua täältä. Falunissa turhaan tähyilin sitä lintutornista, pysyi visusti kaislikossa.
Meriharakkakin tuntui löytäneen turvallisen pesäpaikan.
Nurmikot leikataan ja lannoitetaan joukkovoimalla.
Kesän ensimmäinen pensastasku viritteli lauluaan koivun latvassa.
Korppi tarkkaili lokkien pesimistä.
Ruskosuohaukka kierteli lammen yllä.
Kyhmyjoutsenella on ollut vaikeuksia viime vuosina saada poikasiaan kehittymään. Viime vuonna poikaset kuolivat juhannuksen tienoilla.
Iltapäivällä osallistuin lintujen rengastukseen. Verkot kierrettiin puolen tunnin välein.
Vuoden ensimmäinen rengastettava oli pajusirkkunaaras.
Linnut tutkittiin ja mitattiin ennen vapauttamista.
Västäräkki tarttunut verkkoon.
Rengastuksen ja mittauksen jälkeen se päästettiin vapauteen.
Ruotsin yleisin lintu, pajulintu. Linnun kuulee useimmin kuin sen näkee. Rengasataessa pääsee tarkastelemaan lintuja tosi läheltä.
Central Park New Yorkissa on eräs USA:n parhaimmista linnunkatselupaikoista. Siellä punarintarastaskin saa kilpailla huomiosta.
Minä eurooppalaisena kuvasin sitäkin. Lintu olikin eurooppalaisille tutun punarinnan amerikkalainen vastike ja antoivat sille nimen American Robin.
Punakardinaaliin törmäsimme täälläkin.
Kotoinen kottarainen on tuotu Euroopasta New Yorkiin 1890-luvulla ja levinnyt sittemmin koko Amerikkaan.
Hiukan epävarma lajista, mutta arvelen tämän olevan keltaperäkerttulin. Keltainen yläperä näkyy suurennoksesta.
Sinitöyhtönärhi on yleinen laji USA:n koillisosissa.
Purppuraturpiaalin höyhenpuku kiiltää kauniisti.
Morsiosorsan tunnistaa helposti värikkäästä päästään.
Jalohaikara pesupuuhissa.
Punaristarastas näkyy joka paikassa. Tuntuu olevan yhtä yleinen kuin räkättirastas kotona. Laulu muistuttaa enemmän laulurastaan laulua.
Punakardinaali on kuulemani mukaan Ohion valtiolintu. Yleinen puutarhoissa ja puistoissa. Laulaa voimakkaasti. Ei voi olla nakemättä tai kuulematta.
Käänsi juuri päänsä pois.
Off you go!
Tämän kuvan taustalla on surullinen tarina. Kaksi laulurastasta törmäsi olohuoneen ikkunaan. Kuvan lintu makasi liikkumatta patiolla. Toinen hoiperteli vieressä kuin humalassa ja kaatui sitten maahan. Annoin lintujen olla hetken rauhassa, jotta selviäisi kuinka käy. Viimeksi maahan kaatuneen linnun suusta alkoi vuotaa verta. Ajattelin molempien kuolleen ja lähdin hakemaan lapiota kaivaakseni heille yhteisen haudan. Tullessani takaisin tämä lintu seisoi ja tapitti minua liikkumatta. Hain kamerani ja sain otettua kolme kuvaa. Sen jälkeen laulurastas poistui hypellen pihan pensaikkojen suojaan. Toinen jäi makaamaan. Kaivoin sille kuopan ja hautasin linnun.
Punatulkku, tarkka ja varovainen. Pikaisia vierailuja.
Keltasirkku, pyrähtää ruokailupaikalle seitsemän linnun parvessa.
Talitiainen sai ihmeteltävää kun orava löysi siemenkätkön. Orava oppi nopeasti avaamaan katon ja vetämään muoviseinämän auki.
Talitiainen, tavallisin lintu ruokailipaikalla.
Kolme pikkuvarpusta olen nähnyt pihalla, mutta vain yhden lintulaudalla.
Töyhtötiainen käy päivittäin ruokailupaikalla. Siitä en vielä ole onnistunut ottamaan hyvää kuvaa. Kamerani ei onnistu tarkentamaan lintuun.
Sinitiainen, pieni mutta ärhäkkä.
Punatulkku kävi ruokailupaikalla ja näytti punaisen rintansa. Naaras tyytyi katselemaan kauempaa kuusen oksalta.




Jo viikolla katselin lintulaudan suuntaan ja kiinnitin huomiota pitkäpyrstöiseen lintuu. En kuitenkaan vaivautunut katselemaan tarkemmin. Tänään (12.2.11) vaimoni huomasi saman pitkäpyrstöisen linnun ja haki kiikarit avuksi. Pyrstötiainenhan se siellä oli ruokailemassa kaverinsa kanssa talitiaiset seuranaan. Tuli siinä sitten kiire minullekin tarttua kameraan. Keittiön ikkunan läpi napsin monta kuvaa. Tässä niistä viisi.