
Matoja ei hangen alta löydy vaikka kuinka kuuntelisi.
Ne eivät syksyllä kelvanneet tilheille.
Räkättirastas pudottelee omenat ensin maahan
Tämä urpiainen käyttäytyi oudosti. Se pysytteli lintulaudan alapuolella. Kun lähestyin sitä, se ei suinkaan lähtenyt lentoon, vaan hypähteli vaivalloisen näköisesti hieman kauemmaksi. Välillä se piiloutui hetkeksi lumivaipan kätkemän pensaan alle. Viimein urpiainen on pysähtyi aroniapensaan alle. Ehkä se luuli olevansa siellä turvassa. Kuva on otettu parin metrin päästä.
Todennäköisesti tämä urpiainen sairasta salmonellaa. Linnun selviämismahdollisuudet ovat hyvin heikot. Kuulin jälkeenpäin lintujen elämään paremmin perehtyneeltä ystävältäni, että kyseinen urpiainen olisi ollut parasta heti lopettaa, ettei salmonella pääsisi leviämään myös muihin lintuihin. Lisäksi lintulaudan alusta pitäisi puhdistaa, jotta siellä olevat mahdolliset taudinaiheuttajat eivät aiheuttaisi lisää haittaa.
Palokärkeä ei voi olla huomaamatta tai ainakaan kuulematta, jos se vain on jossain lähistöllä. Sen kimeät huudahdukset säestävät äänekästä koputusta. Tämän yksilön kuulimme jo kaukaa. Syy kimakkaan äänenkäyttöön selvisi, kun pääsimme lähemmäksi: käynnissä oli kilpailu hyvistä ruoka-apajista edellä esitellyn valkoselkätikan kanssa. Pari päivää myöhemmin tapasimme saman parin tästä samasta paikasta, mutta silloin yhteiselo sujui jo rauhallisemmin.